Espanjalaiseen kouluun ilman kieltä

Espanjalaiseen kouluun ilman kieltä

Suomalaiset kertovat, kuinka he astelivat Espanjassa kouluun, vaikka kieli ei ollut vielä hallussa.
Paikallinen koulu on auttanut vuoden ajan Espanjassa asunutta perhettä integroitumisessa.

Kun Johanna Hällström päätti muuttaa Aurinkorannikolle vuonna 2020, hän ilmoitti ensitöikseen tuolloin 5- ja 7-vuotiaat poikansa Kasperin ja Kimin paikalliseen kouluun.

Strand Properties

– Tulimme Espanjaan pysyvämmällä mallilla, joten itselleni oli selvää, etten laita lapsia suomalaiseen kouluun. Paikallinen koulu on pidemmän päälle parempi integroitumisen ja kielen oppimisen kannalta, Johanna sanoo.

Kieliasia pyöri pienten koululaisten päässä jo ennen koulun aloitusta. Jännitys hälveni, kun he kävivät ennen koulujen alkua muutamilla leikkitreffeillä samalla luokalla aloittavien suomalaisten kanssa.

Harppauksin eteenpäin

Alkuun oli haasteellista, mutta kun ensimmäinen vuosi espanjalaista koulua on suoritettu, äiti on tyytyväinen.

– Tosi hyvältä tuntuu. Kumpikin lapsi tykkää olla koulussa. Kumpikin on saanut sekä suomalaisia että espanjalaisia kavereita.

– Kielitaidossa lähtökohdasta, joka oli nolla sanaa, on menty valtavia harppauksia eteenpäin.

Vaikka Johanna on pääosin tyytyväinen lasten Fuengirolassa sijatsevaan Azaharin kouluun, joissakin asioissa, kuten tiedottamisessa ja sähköisten alustojen käytössä, olisi hänestä parantamisen varaa.

– Ei täällä kannata odottaa, että opetus olisi samanlaista kuin Suomessa, Johanna muistuttaa.

– Suosittelen lämpimästi jokaista, jolla on ajatus jäädä vähänkin pidemmäksi aikaa Espanjaan, laittamaan rohkeasti lapsensa paikalliseen kouluun. Jos haluaa oppia kielen, se on toimivin keino.

Kielipuolena yliopistoon Madridissa

Vaikka pienten alakoululaisten ajatellaan sopeutuvan nopeasti, kielen omaksuminen onnistuu myös vanhemmilta. Siitä on esimerkkinä Oona Kinnunen, joka aloitti neljä vuotta sitten  oikeusnotaarin (oikeustieteen alempi korkeakoulututkinto) opinnot madridilaisessa Universidad Complutense -yliopistossa.

Hän oli asunut Espanjassa vain vuoden aloittaessaan akateemisen ponnistelunsa. Tuolloin hänen kielitaitonsa riitti vain arkisiin keskusteluihin.

– Minulla oli alussa tosi vaikeaa ja olin tosi pihalla, Oona muistelee.

– Aluksi tuli paljon hylättyjä ja pettymyksiä, mutta olin henkisesti valmistautunut siihen, että eka vuosi on todella hankala. Sitten vain ajattelin, että kyllä tämä helpottuu.

Niin kävikin. Kieli kehittyi huimaa vauhtia.

Oona Kinnunen lähti oikeustieteelliseen ilman kunnollista kielitaitoa.

Ei kannata pelätä kieltä

– Tein alusta asti samat kokeet ja tehtävät kuin muutkin. En edes halunnut erityiskohtelua, olihan se minun oma päätökseni tulla opiskelemaan. 

Päätös syntyi sen jälkeen, kun ovet Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen eivät auenneet. Hän oli kolmen kuukauden au pair -keikalla Madridissa ja päätti jäädä.

Niitä, jotka pohtivat mahdollisuutta opiskella Espanjassa, Oona kannustaa selvittämään hakuprosesseja ja vaatimuksia ajan kanssa. 

– Ei se ole niin vaikeaa! Eikä kannata liikaa pelätä sitä kieltä. Se tulee aika itsestään.

– Pitää antaa itselleni armoa ja ajatella, että on ihan eri tilanteessa kuin natiivit.

TEKSTI: Eeva-Maria Hooli
KUVAT: Haastateltavat

Lue lisää Johannan ja Oonan kokemuksista sekä yleensä opiskelusta Espanjassa elokuun 2021 Olé-lehdestä!

Lue digilehti Tilaa Olé-lehti



0

Your Cart