Espanjan itsehallintomalli on monen ompelijan tilkkutäkki

Katalonian tilanne on nostanut Espanjan itsehallintomallin valokeilaan.

Autonomisella alueella on suuri vaikutus siihen, millaisena maana Espanjan kokee.

Espanjan lähihistoria on ollut jatkuvaa kädenvääntöä alueellisen ja keskusjohtoisen hallinnon välillä.

Nykymuotoisten itsehallintoalueiden perustaminen alkoi 1980-luvun alussa. Itsehallinto takaa alueille laajat valtuudet päättää oman alueensa hallinnosta terveydenhoidosta ja koulutuksesta lähtien. Tehtävien siirto niille on ollut hyvin monimutkainen ja pitkä prosessi, joka on yhä käynnissä.

Itsehallinnon perustaminen on alueiden aloitteellisuuden varassa, minkä seurauksena alueiden välillä on paljon eroja siinä, mitä tehtäviä ne ovat omaksuneet itselleen.

Vaikka autonomioilla on tänä päivänä näennäisen paljon lainsäädännöllistä ja taloudellista valtaa, myös valtiolla on oma vahva roolinsa. Perustuslain luvussa valtion yksioikeudella hoitamista tehtävistä on peräti 32 kohtaa.

Luettelossa on hyvin perustavaa laatua olevia valtiollisia tehtäviä, kuten ulkosuhteet, maanpuolustus, maahanmuutto ja kansalaisuuden myöntäminen.

Valtiolla on ohjakset siitä, mitä maassa tapahtuu ja mitä siellä saa tehdä ja mitä ei. Tämä on käynyt selväksi Katalonian kriisin yhteydessä.

Loppujen lopuksi valtiolla on oikeus jopa peruuttaa itsehallinto, mikäli se katsoo sen tarpeelliseksi.

TEKSTI: Jukka Laurimo
KUVITUS: Alma Ulvelin

Lue lisää Espanjan itsehallintoalueista joulukuun 2017 Olé-lehdestä.

Lue digilehti     Tilaa Olé-lehti