Etulinjassa koronaa vastaan Espanjassa

Suomalaislääkäri Sari Arponen taistelee koronaa vastaan Madridin kenttäsairaalassa. Tulilinjalla ovat myös muut viranomaiset. Koronan saanut Fuengirolan paikallispoliisipäällikkö kertoo karmivasta kokemuksestaan.

– Tunnelma on surrealistinen, kun kävelemme suojapuvuissa kahdessa isossa hallissa, jossa on kummassakin 500 potilasta, kertoo Madridin IFEMA-messukeskuksen kenttäsairaalassa työskentelevä Sari Arponen.

Sisä- ja infektiotauteihin erikoistunut suomalaislääkäri hoitaa koronapotilaita jättimäisessä kenttäsairaalassa, joka laitettiin ennätystahdilla pystyyn maaliskuussa.

– Pahinta on raskas suojavarustus, joka pitää olla koko ajan päällä. Kenttäsairaalassa on kaikin puolin rasittavampaa kuin sairaalassa, Arponen sanoo.

– Vaikka suojavarusteita on, tämä on niin helposti tarttuva virus, että vaikka olisi kuinka varovainen, tartunta on hankala estää.

Arponen kertoo, että joka päivä viidestä kuuteen lääkärikollegaa sairastuu.

– Arvelemme, että tartunta tulee siitä, kun käy oireettoman työkaverin kanssa syömässä. Siinä on helppo tartuttaa.

“Vaikka monella on paha olo ja moni itkee kotona, he jatkavat.”

Hoitohenkilökunnan täytyy kestää riskit ja paineet. He taistelevat läpi rankkojen työvuorojen, surevat sairastuneita työkavereita ja pelkäävät perheenjäsentensä tartuttamista.

– Vaikka monella on paha olo ja moni itkee kotona, he jatkavat. Kun on akuutti stressi, ihminen tekee sen, mitä pitää.

– Kun tilanne rauhoittuu, voi tulla psyykkisiä oireita, Arponen sanoo.

Fuengirolan poliisipäällikkö sai koronaviruksen

Myös poliisit jatkavat työtään hätätilan ja ulkonaliikkumiskiellon aikana – ja laittavat itsensä tartuntavaaraan. Fuengirolan paikallispoliisin päällikkö Joaquín Rueda alkoikin saada omituisia oireita juuri hätätilan julistuksen ja siitä johtuneen rankan työrupeaman jälkeen.

Lopulta positiivisen koronatestinäytteen antanut Rueda vietti viikkoja suljetussa huoneessa kotonaan, eristyksessä perheestään. Oireet olivat pahimmillaan 8–10 päivää niiden alkamisesta.

“Tuli hetki, jolloin pelkäsin sulkea silmiäni yöllä.”

– Tuli hetki, jolloin pelkäsin sulkea silmiäni yöllä. Kurkkutorveni tuntui sulkeutuvan, kieli turposi ja menetin makuaistini. Vatsaoireet olivat rajut. Pelkäsin oikeasti, etten aamulla enää heräisi, sanoo nyt jo parantunut Rueda.

Hän toteaa, että eristyksissä olo oli siinä kunnossa kamalaa, vaikka tiedostaakin sen olevan ainoa tehokas keino taudin leviämisen estämiseksi.

– Kaiken kokemani jälkeen sanoisin, että ottakaa tämä sairaus vakavasti.

TEKSI: Eeva-Maria Hooli ja Katia Westerdahl
KUVAT: Sari Arponen ja Katia Westerdahl

Lue Arposen ja Ruedan haastattelut kokonaisuudessaan toukokuun 2020 Olé-lehdestä.

Lue digilehti     Tilaa Olé-lehti