Lisäkäsiä kaipaava seurakunta järjestää keskustelutilaisuuden

Seurakunta on Aurinkorannikon suomalaisten yhteinen olohuone. Lisäksi se on monelle asiointitoimiston, terveyskeskuksen ja ”Leelian Lepotuolin” välimuoto.

Vieraassa kieliympäristössä omankielisen tuen tarve lisääntyy. Kenellekään espanjansuomalaiselle ei olekaan vieras asia, että Aurinkorannikon, Costa Blancan, Gran Canarian ja Teneriffan seurakunnat ovat – etenkin Espanjassa pitempiä aikoja viettäville – erityisen tarpeellinen henkireikä.

Ulkomaiden seurakuntien määrärahat ovat romahtaneet

Aurinkorannikon suomalaissiirtokunta jatkaa kasvamistaan pandemian aiheuttaman pysähdyksen jälkeen. Seurakunnalle suunnatut määrärahat eivät ole konsonanssissa kasvun kanssa, sillä niitä on vähennetty vuositasolla noin 20 000 euron edestä. Tämä taas johtuu siitä, että Kirkolliskokous on vähentänyt Kirkkohallituksen saamia määrärahoja kuudella miljoonalla eurolla.
Kun näihin faktoihin tutustuu, ei ole mikään ihme, että ongelmasta tietoiset, aktiiviset seurakuntalaiset järjestävät mitä erilaisempia tempauksia toiminnan varmistamiseksi. Myös vapaaehtoistyöntekijöiden elintärkeän roolin ymmärtää.
Kyseessä ei kuitenkaan ole pelkästään taloudellinen ongelma. Vaikka Kirkkohallitus rahoittaa Aurinkorannikolla kahden papin ja 60-prosenttisesti myös talvikanttorin virat, myös henkilöresurssit ovat seurakunnan kokoon nähden jatkuvasti vajavaiset. Talvisin jopa 30 000-päiseen suomalaiskeskittymään tarvittaisiin kipeästi lisävoimia.
Oman haasteensa muodostaa myös Aurinkorannikon suomalaisten ikäjakauman muutos, joka seurakunnassa on huomioitu. Perheet ja lapset kaipaavat aivan erilaista toimintaa kuin tähän asti suurimassa roolissa olleet työiän jo ohittaneet ihmiset. Tarpeeseen pyritään vastaamaan.
– Ikärakenteen muutos on huomioitu. Seurakunta on alueen suomalaisille tärkeä ja tämä on meille kunnia-asia, toteaa Aurinkorannikon seurakunnan johtava pappi Jarmo Karjalainen.
Aurinkorannikon seurakuntaneuvoston varapuheenjohtaja Tarmo Niemi toteaa kuitenkin, että vastaavan kokoisessa seurakunnassa Suomessa työskentelisi noin 50 henkilöä, joista 7–8 olisi pappeja.
– Tarve seurakunnan palveluja kohtaan kasvaa suomalaissiirtokunnan kasvaessa, mutta määrärahojen pienenemisen aiheuttama resurssipulan ratkaisuyrityksiinkin kuluu valtavasti voimavaroja, Niemi toteaa.

Lisäkädet tarpeen

Lisämiehityksen tarve ei ole uusi asia. Siihen tartuttiin jo viime talvikaudella, jolloin seurakuntaneuvoston ja Aurinkorannikon seurakunnan ystävät ry:n kesken sovittiin apukäsien palkkaamisesta osa-aikaisen sihteerin toimen muodossa.
Sihteerivalinta suoritettiin seurakuntaneuvoston ja Aurinkorannikon seurakunnan ystävät ry:n toimesta, mutta ilman Jarmo Karjalaisen ääntä. Tämä taas johtui siitä, että hakuprosessissa oli mukana tämän vaimo, Marja Karjalainen. Tästä syystä Karjalainen jääväsi itsensä valintaprosessista.
Lopulta valinta seurakuntaneuvoston ja Aurinkorannikon seurakunnan ystävät ry:n yhteisestä päätöksestä osui Marjaan. Tämän valintaa puolsi muiden seikkojen lisäksi iso taloudellinen seikka: tämän Suomen valtiolta saama TE-tuki, joka käytännössä tarkoitti 100-prosenttista palkkaetua vuoden ajan.
Sihteerin toimea hoitanut Marja Karjalainen jättää tammikuussa tuen loppuessa taakseen isot saappaat. Niiden mahdolliseen uudelleen täyttämiseen tarvitaan sekä varoja että sopiva henkilö.
– Sihteerin virkaa ei siis rahoitettu Kirkkohallituksen toimesta eikä Aurinkorannikon suomalaisen evankelis-luterilaisen seurakunnan omista varoista, jotka pääosin saadaan koleh-
dista ja lahjoituksista, toteaa Nurmi.
– Ison haasteen muodostaa ulkomaiden seurakunnilta puuttuva verotusoikeus. Kaiken, joka ei tapahdu kirkkohallituksen määrärahojen turvin, on tapahduttava lahjoitusten ja vapaaehtoistyön kautta. Kuitenkin kirkko on koko ajan täynnä, toteaa Jarmo Karjalainen.
Seurakunnan ehdottomasti tärkein voimavara ovatkin vapaaehtoistyöntekijät, jotka mahdollistavat seurakunnan laajamuotoisen toiminnan eri muodoissaan.
– Tänä syksynä seurakunnalla on myös jälleen kolme loistavaa sosionomiopiskelijaa DIAKista tekemässä harjoittelua seurakunnassa, mutta mukaan toimintaamme mahtuu vielä, kertoo Karjalainen.