Málagaan muuttaessaan Liisa Väisänen vaikuttui kaupungin laadukkaasta taide- ja kulttuuritarjonnasta. Sittemmin hän on itse tehnyt vaikutuksen Aurinkorannikon suomalaisiin laajalla taiteen ja kulttuurihistorian tuntemuksellaan.
Liisa Väisänen on tunnettu tietokirjailija, taidefilosofi, kulttuurivaikuttaja, suosittu luennoitsija ja matkaopas, joka on usein mukana Olé-lehden lukijamatkoilla.

Miten koet vaikuttaneesi Aurinkorannikon suomalaisyhteisöön?
Luulen, että olen tuonut ihmisille uusia näkökulmia siihen, miten maailmaa voi katsella. Sitä olen tehnyt paitsi pitämällä luentoja, myös toimimalla matkaoppaana Olé-lehden retkillä. Toivottavasti olen tuonut uusia näkökulmia myös Olé-lehteen kirjoittamieni artikkelien kautta.

Mikä sinut toi Aurinkorannikolle?
Asuimme mieheni Marcon kanssa ennen Aurinkorannikolle muuttoa Genovassa, Italiassa. Yhdeksän vuotta sitten aloimme pohtia, että alamme olla jo sen ikäisiä, että jos emme tee jotain radikaalia elämässämme, jämähdämme Genovaan loppuiäksi. Teimme listoja siitä, mihin voisimme muuttaa; maahan, jonka kieltä molemmat osaavat, ja meri ja kulttuuria pitää olla.
Sitten kävi sellainen onnellinen sattuma, että sain keikkatyötarjouksen luennoitsijana laivalla syyskuussa 2013, ja puolisoni sai tulla mukaan. Matkan aikana oli päivän mittainen pysähdys Málagassa. Rakastuimme mieheni kanssa Málagaan ensisilmäyksellä. Päivän päätteeksi totesimme, että tämähän voisi olla se paikka.
Tammikuussa matkustimme Málagaan ja päätimme, että muuttaisimme kaupunkiin seuraavana vuonna. Jo saman vuoden heinäkuussa lähdimme viikon lomalle Málagaan. Sen viikon aikana löysimme asunnon ja muutimme kaupunkiin.
Viime heinäkuussa Aurinkorannikolle muutosta tuli kuluneeksi kahdeksan vuotta.

Pääsitkö heti tekemään Aurinkorannikolla asioita, joita nyt teet?
Aika nopeasti, nopeammin kuin itse olin ajatellut. Tietokirjoittaminenhan minulla kulkee toki mukana. Toimin myös oppaana, ja minulla oli jo tulevia opastuksia sovittuina. Ei mennyt ehkä vuottakaan, kun pääsin Sofia-opistolle opettamaan. Suurin piirtein samoihin aikoihin näin, että Olé-lehden lukijamatkoille haettiin opasta, ja sain paikan. Kun olin vetänyt muutaman retken, tuntui, että maailma aukeni. Ihmiset tutustuivat minuun ja näkivät, että teen työtäni intohimolla.

Koitko, että Aurinkorannikolta puuttui jotain taiteen ja kulttuurin saralla?
Kyllä, mielestäni täältä puuttui sellainen kulttuurihistoriallinen näkökulma ja taiteentuntemus, havainto siitä, miten merkittävää aluetta Aurinkorannikko taiteellisesti on. Täällä on valtavan hienoja museoita. Oli onnellinen sattuma, että tulin samaan aikaan, kun Málagassa avattiin Centre Pompidoun museo ja Venäläisen taiteen museo. Silloin tuli ehkä suurempi tarve sille, että joku kertoisi, mitä Málagassa taiteen saralla tapahtuu.

Oletko ollut vastaavassa mukana Suomessa, ja miten se eroaa Espanjasta?
Olen muuttanut Suomesta vuonna 1986 pois, joten olen oikeastaan koko aikuisikäni asunut muualla. Käyn kyllä luennoimassa Suomessa.
Oppaana toimiessani olen huomannut, että Costalla asuvat suomalaiset ovat Suomessa asuvia suomalaisia ulospäinsuuntautuneempia. He ottavat saman tien kontaktia, ovat hirveän helposti lähestyttäviä ja puhuvat kovemmalla äänellä kuin mitä tyypillisessä suomalaisessa ympäristössä asuvat suomalaiset. Nämä piirteet lienevät tarttuneet heihin espanjalaisesta tapakulttuurista.

Onko Aurinkorannikko avannut sinulle uusia mahdollisuuksia kiinnostuksenkohteidesi saralla?
On varmasti. Kävin kyllä Espanjassa aiemminkin tekemässä töitä, mutta nykyään pystyn tekemään niitä enemmän. Historia on aina kiehtonut minua. Aurinkorannikolla kun on niin valtavasti esihistoriaa, on se antanut minulle henkilökohtaisella tasolla vielä laajemman näkemyksen ihmiskunnan historian kehityksestä. Esimerkiksi neandertalilaiset ovat nyt tutkimuksessani läsnä aivan eri tavalla kuin asuessani Italiassa ja Ranskassa.

Mitkä ovat olleet suurimpia haasteita?
Mielestäni kaikki on täällä hirveän hyvin. Harrastuksena järjestän vuosittain rockabilly-tapahtumia, ja sekin on täällä paljon helpompaa kuin mitä se oli Italiassa. Siellä lupien saaminen oli vaikeampaa. Täällä sain heti apua rockabilly-piireistä, kun selitin haluavani järjestää jonkin tapahtuman. Tuntuu, että tänne oli kaikin puolin todella helppo sulautua.

Mitä sinulla on juuri nyt meneillään?
Ensi vuonna julkaistavan kirjani deadline on jouluna. Se on tämänhetkinen projektini. Yksityiselämän puolella olemme tähän mennessä saaneet kolmelle neljästä senegalilaisesta lapsestamme syntymätodistukset. Se on ollut vuosien työ, sillä he ovat orpoja. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että saisimme heidät ensi vuoden aikana vihdoin ja viimein luoksemme.