Siellä missä ei ole muita suomalaisia

Siellä missä ei ole muita suomalaisia

Costa de Luzilla eli Valorannikolla asuu muutama kourallinen suomalaista. Toiset päätyvät keskelle periespanjalaista pikkukaupunkia puolison kautta, osa hakeutuu tarkoituksella kauas suomalaiskeskittymistä.
Cadizilaisessa pikkukaupungissa asuva Janne Sivula on sopeutunut espanjalaiseen kulttuuriin ja elämänmenoon.

– Olen kiertänyt koko Espanjan ympäri kolme kertaa ja tämä vain tuntuu parhaalta paikalta, sanoo Puerto de Santa Marían kaupungissa, Cádizin maakunnassa asuva Janne Sivula, 46.

Strand Properties

Alun perin Janne muutti Madridiin, mutta päätyi sitten Cádizin alueelle, jossa hän on asunut pätkissä yhteensä kymmenen vuotta.

– Se, että vaimo on täältä kotoisin laittoi viimeistään jarrut päälle, että tänne jäätiin, kolmen lapsen isä sanoo.

– Isoin juttu on se, että täällä on mielettömän rikas kulttuuri. Jos haluaa sukeltaa syvälle espanjalaiseen kulttuuriin, kannattaa tulla tänne. 

Kaikkein tärkein asia Jannelle on kuitenkin ympäröivä luonto. Costa de la Luziksi eli Valonrannikoksi kutsuttu alue käsittää Cádizin ja Huelvan maakuntien rannikon, joka kylpee Atlantin aalloissa. Rannat tunnetaan neitseellisyydestään.

– Ne ovat älyttömän mageita. Täysin tyhjiä rantoja on kilometritolkulla niin pitkälle kuin jaksaa kävellä. 

– Tämä on sellainen helmi, jota turismi ei ole löytänyt.

Janne vertaa Andalusian Atlantin puolen rannikkoa Kaliforniaan.

– On luontoa ja koskemattomia rantoja, kun Välimeren puolella on vain hotelli, hotelli ja hotelli. 

Jannen mukaan alue sopii aktiivisille ihmisille. Hän kokee, että elämä eroaa tyypillisestä suomalaisesta esimerkiksi siinä, että perhe pakkautuu joka viikonloppu autoon ja suuntaa läheisiin kaupunkeihin tai luontokohteisiin – jos ei yöksi niin vähintään päiväreissulle. Näkeminen ja tekeminen eivät koskaan lopu.

– Suurin ero Suomeen on tämä valo, tiivistää Valorannikolle asettunut suomalaismies.

Kirsi Saaristo on tykästynyt nykyisen kotikaupunkinsa Ayamonten periespanjalaiseen tunnelmaan.

Kirsi löysi kartalta Ayamonten, googlasi kuvia ja lähti asuntokaupoille

Tapa, jolla Kirsi Saaristo, 62, valitsi asuinpaikkakuntansa Espanjasta, ei ole kaikkein tyypillisin. Ihan arpapelillä uusi kotikaupunki ei löytynyt vaan ennemminkin maantieteilijän karttatuntemuksella ja hyvällä vainulla.

– Minulla oli kaksi kriteeriä. En halunnut Välimeren rannalle, koska siellä on liian tukalaa ja hikistä kesäkuukausina. Toiseksi en halunnut minnekään, jossa on paljon skandinaaveja ja suomalaisia. Halusin espanjalaiseen ympäristöön, Kirsi kertoo.

Kirsi tutki karttaa ja löysi sijainniltaan hyvältä vaikuttavan rajakaupunki Ayamonten. Se sijaitsee Andalusiassa, Portugalin rajalla, muutaman kilometrin päässä Atlantilta ja joen rannalla. Kun myös verkosta löytyneet kuvat ja tiedot antoivat kaupungista positiivisen kuvan, Kirsi siirtyi kiinteistönvälityssivujen kimppuun.

Kun hän vuoden 2019 pääsiäisenä saapui ensi kertaa Ayamonteen, ensimmäinen ajatus oli, että kaupunki oli kaunis ja kiva. Hän voisi viihtyä siellä. Toisella vierailullaan hän löysikin sopivan asunnon, ja pian kaupat oli tehty.

20 000 asukkaan pikkukaupunki on eläväinen ympäri vuoden toisin kuin monet Costa de la Luzin rannikon pikkukaupungit, jotka tuntuvat Kirsin mukaan kesäsesongin ulkopuolella kuolleilta.

– Ne ovat lomakyliä. Ayamonte taas on tavallinen espanjalainen pikkukaupunki.

Kirsi tuntee olonsa siellä kotoisaksi, vaikkei edes kunnolla tunne kaupungista ketään. 

– Olen sosiaalinen sillä tavalla, ettei ole mitään vaikeuksia aloittaa juttelua vieraan ihmisen kanssa – ei edes espanjaksi, vaikka kielitaitoni on vielä minimaalinen.

Vielä työelämässä oleva Kirsi on viettänyt lomia uudella kodillaan, mutta pian edessä siintää eläke ja pidemmät jaksot Espanjan kodilla. Olen täysin tyytyväinen päätökseeni ja uskon, että tulen viihtymään Ayamontessa hyvin.

TEKSTI: Eeva-Maria Hooli
KUVAT: Haastateltavat

LUE JANNEN JA KIRSIN MIELENKIINTOISET TARINAT TAMMIKUUN 2022 OLÉ-LEHDESTÄ!

Lue digilehti Tilaa Olé-lehti



0

Your Cart