VUOKRAPAINEITA RANNIKOLLA

Kolumni

Ovatko ne vuokrat nyt nousseet vai eivät? Joillain on, joillain ei. Vuokrahintojen muutokset eri paikkakunnilla ovat vaikeasti vertailtavissa keskenään. Tilastotkaan eivät aina paljasta totuutta, sillä jokaisen omalle ”totuudelle” löytyy sopivasti todisteita, kun valitaan oikea tarkasteluajanjakso tai sopivan pituiset vuokrasuhteet. Totta on, että naapurini maksaa talvikaudesta nyt vuokraa vain 10 prosenttia enemmän kuin kahdeksan vuotta sitten. Totta on, että viime marraskuussa sai maksaa samassa kaupunginosassa remontoidusta kahden makuuhuoneen asunnosta marraskuulta vuokraa yli 2 000 euroa.

Myytävien asuntojen hintojen ja vuokrahintojen pitäisi kaiken järjen mukaan olla aina tasapainossa. Aina pitäisi itse kullakin löytyä hintataso, jossa miettii, kannattaisiko nyt ostaa vai vuokrata. Espanjalaisnuorilla tuntuu kuitenkin olevan vaikeaa tämä harkinta, sillä he muuttavat vanhempiensa luota yhä vanhempina. Muutama vuosi sitten EU-tilastojen mukaan espanjalaiset itsenäistyivät yli 10 vuotta vanhempina kuin esimerkiksi ruotsalaiset. Suunta ei ole tuntunut muuttuneen. Vuokratason nousu ei perustu ainakaan espanjalaisnuorten asumistarpeisiin.

Maahan tulee jatkuvasti siirtolaisia laittomasti Afrikasta niin veneillä Kanariansaarille kuin Manner-Espanjaankin, mutta myös aitojen yli Ceutassa ja Melillassa. Myös Espanjassa maaseutu pikkuhiljaa tyhjenee. Meneillään oleva rakennusbuumi Aurinkorannikolla tuskin perustuu heidän muodostamaansa kysyntään. Tai brexitin kyllästyttämien brittien. Uusia asuntoja näyttää olevan tyhjinä rinteet vääränään, eikä tilanne tuskin tule muuttumaan vuosiin.

Suomalaisten lomamatkailu rannikolle on palautunut vähitellen koronaa edeltäviin määriin, mutta milloin alkavat vuokrien nousu, vesipula ja käsistä karanneet golfi n pelimaksut saavuttaa golfareiden kipukynnyksen ja pelimatkat suunnataankin talvikausina muihin Välimeren maihin? Milloin tavalliset viikkoturistit kääntävät katseensa muualle?

Kysynnän ja tarjonnan pitäisi aina olla määrittelemässä hintakehitystä. Miksi se ei sitten toimi asuntovuokramarkkinoilla? Ajattelemmeko, että mennään kun on suunniteltukin, kerran se vain kirpaisee, vaikka vuokra tuntuisikin kovalta? Miksi esimerkiksi Barcelonassa paikalliset ovat jo varpaillaan ja käärmeissään asumisen hinnannoususta? Airbnb-asumisen hinta on noussut viime vuosina suurissa kaupungeissa, mukaan lukien Málaga. Turismin kasvusta ei kaikkialla enää olla kovinkaan mielissään. Teneriff alla ollaan saavuttamassa kaikki kasvun rajat, eikä luontokaan tunnu enää kestävän vuosi vuodelta kasvanutta turismivirtaa.

Missä kulkee suomalaisten raja? Vai maksammeko mitään välittämättä kaiken sen, mitä pyydetään. Eihän hullu ole se, joka pyytää, vaan se, joka maksaa. Jokaisella raja tulee vastaan omassa pisteessään. Näitä rajanvetoja alkaa tulla monessa kohdassa: miten liikkua, mitä harrastaa, kuinka usein syödä ulkona. Pitääkö talvi viettääkin Torreviejassa tai peräti Kreikassa. Toistaiseksi suomalaisten suosikkikohteisiin Kreetalle ja Rodokselle ei ole talvisaikaan oikein suoria lentoja, mutta onko sekin vain ajan kysymys. Kyse ei ole espanjalaisten ahneudesta vaan suomalaisten harkintakyvystä.

En ollenkaan usko, että tavalliset espanjalaiset täällä Aurinkorannikolla ajattelisivat, että nyt otamme takaisin varakkailta pohjaismaisilta sen kaiken, mitä koronavuosina menetimme. Ei tässä ole kyse mistään salaliitosta päämme menettäminen mielessä. Iso kysymys on, kuka tästä on vastuussa ja miten saisi suunnan muututtua?

Tektsi: JUKKA ERKKO