Pyöräily Aurinkorannikon maisemissa tuo rentouttavaa vastapainoa sosiaalikuraattori Tia Raunion kiireiseen työhön.

Tia Raunio toimii Aurinkorannikolla sosiaalikuraattorina.

Miten koet vaikuttaneesi Aurinkorannikon suomalaisyhteisöön?
Ennen kaikkea työni kautta. Ohjaamme ja neuvomme ihmisiä eteenpäin erilaisissa asioissa, ja tuemme heitä kriisitilanteissa. Me emme ole viranomaisia, vaan kolmannen sektorin työntekijöitä. Ensiksi kysymme asiakkaalta, minkä maan sosiaaliturvaan hän kuuluu, ja selvitämme sitten, minkä maan viranomaisten kanssa tämän kuuluu asioida. Autamme selviytymisessä ja ohjaamme oikeaan osoitteeseen hoitamaan asioita Espanjassa eteenpäin.

Mikä sinut toi Espanjaan ja Aurinkorannikolle?
Tutustuin espanjalaiseen mieheeni Pabloon 16 vuotta sitten, ja hän oli se syy miksi jäin tänne. Tapasimme lomalla Camino de Santiagolla. Sitten muutin Madridiin, jossa tein töitä sairaanhoitajana. Aurinkorannikolle minut toi kolme vuotta sitten tämä nykyinen työni sosiaalikuraattorina.

Miten päädyit Merimieskirkon toimintaan mukaan?
Olin kuullut jo Madridissa asuessani, että tänne tarvittaisiin tämän tyyppistä toimintaa. Merimieskirkko sai lopulta hankkeelle rahoitusta Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA:lta. Työpaikka tuli hakuun vuonna 2020 alussa, joten laitoin hakemuksen ja tulin valituksi. Minulla on hyvä espanjan taito, ja olen tehnyt vastaavaa työtä sekä Espanjassa että Suomessa, joten tunnen molempien maiden systeemit.

Mihin tarpeeseen vastaa sosiaalityön hanke, jossa olet mukana?
Suurin asia, miksi ihmiset meitä tarvitsevat, on se, että he eivät osaa espanjaa. Kyllähän suomalaiset aikuiset ihmiset osaavat yleensä asioita hoitaa, mutta täällä kielitaidon puute on se ongelma. Kun ihmiset eivät osaa kieltä, he eivät myöskään tunne tätä palvelujärjestelmää. He ottavat meihin yhteyttä ja kysyvät mitä pitää tehdä. Täällä ei ole myöskään riittävästi ilmaisia suomenkielisiä kriisipalveluita. Meidän asiakkaamme ovat pääasiassa niitä, jotka eivät pysty maksamaan yksityisistä palveluista.

Millä tavalla olet ollut mukana kehittämässä sosiaalisia palveluita Aurinkorannikolla?
Olen ollut mukana siitä asti, kun hanke alkoi vuoden 2020 elokuussa. Olin ensimmäiset 1,5 vuotta tässä yksin. Minulla oli jo heti ensimmäisenä vuonna yli 3 000 asiakaskontaktia. Tarve oli niin valtava, että vuonna 2022 minulle palkattiin työpariksi Nina Tölli.
Kolme päätavoitetta meillä oli: asiakastyö, hankkeesta tiedottaminen ja verkostoituminen. Asiakkaat olivat valmiina, ja yhteistyöhalukkuus medioilta, kaupungilta ja kaikilta muilta viranomaisilta sekä kolmannen sektorin toimijoilta, oli jo olemassa.

Oletko ollut vastaavassa mukana Suomessa, ja miten se eroaa Espanjasta?
Olen ollut vastaavassa työssä sekä Suomessa että Tansaniassa. Olin Tansaniassa neljä vuotta kansainvälisessä hanketyössä. Suomessa tein pitkään diakoniatyötä, joka on hyvin samantyyppistä ihmisten ohjaamista kriisitilanteissa. Ero työskentelyyn Suomessa on erityisesti se kieli, mutta kyllä tämä espanjalainen kulttuuri on myös hyvin erilainen. Espanja on kokemukseni mukaan aika monessa asiassa lähempänä Tansaniaa kuin Suomea. Esimerkiksi perheen rooli näissä maissa on valtavan suuri. Lain mukaan lapsilla on jopa velvollisuus huolehtia ikääntyvistä vanhemmistaan. Täällä paikallisten viranomaisten on monesti vaikeaa ymmärtää, jos ikäihminen joutuu sairaalaan, eikä perhe tule paikalle huolehtimaan hänestä.

Onko Aurinkorannikko avannut sinulle uusia mahdollisuuksia?
Joo, täällähän on älyttömän hyvät pyöräilymaastot! Harrastan maantiepyöräilyä, ja täällä voi pyöräillä ympäri vuoden, vaikka lyhyissä hihoissa. Tämä ilmasto tuo paljon lisää vapaa-ajan mahdollisuuksia.

Mitkä koet suurimmiksi haasteiksi?
Työn rajaamisen. Tätä työtä on niin paljon, että on suuri haaste miettiä, mihin se rajataan. Joudumme päättämään, ketä voidaan auttaa ja ketä ei. Tämä hanke päättyy nyt kesällä, mutta onneksi työ kuitenkin jatkuu. Kaupunki pitää meitä myös niin tärkeinä, että antoivat meille juuri omat työtilat käyttöön.

Kuinka haasteet voisi ratkaista?
Se on juuri se rajaaminen. Kaikkia emme vain pysty auttamaan. Meidän pitää ennen kaikkea opettaa ihmisiä auttamaan itse itseään – älä anna ihmiselle kalaa, vaan anna hänelle onki. Kannustamme täällä asuvia ihmisiä opiskelemaan kieltä ja integroitumaan tämän maan systeemeihin, jotta he oppisivat itse hoitamaan asioitansa.

Mitä sinulla on juuri nyt meneillään?
Nyt kun tämä hanke on lopuillaan, kokoamme nettisivuillemme usein kysytyimmät kysymykset -sivua. Sieltä voisi hakea vastauksia moniin peruskysymyksiin, eikä niistä tarvitsisi enää aina soittaa meille. Teemme myös hankkeen loppuraporttia ja valmistaudumme toukokuun viimeisenä päivänä pidettävään loppuseminaariin. Tämä kolmevuotinen hanke analysoidaan, jonka jälkeen mietitään mitkä ovat jatkossa työmme painopisteet.
Olemme tosi iloisia näistä uusista rauhallisista työtiloista, joissa toimintamme jatkuu.