Kolumni: Hyökkäyssotaan lähtenyt Venäjä yhdisti suomalaiset

Keväällä 2019 alkanut eduskuntakausi on ollut poikkeuksellinen. Vain vajaan vuoden kuluttua vaaleista alkoivat koronapandemiasta johtuneet ”lockdownit” niin Suomessa, Espanjassa kuin muuallakin. Ja juuri kun tänä keväänä kuvittelimme päässeemme hiukan selvemmille vesille virustaudista, Venäjä päättikin aloittaa aggressiivisen hyökkäyssodan Ukrainassa.

Sotatoimia on toki ollut meneillään koko ajan ”jossain muualla”, mutta Ukrainan sota toi tankit ja ohjukset suomalaisten lähelle. Etäisyys Helsingistä Kiovaanhan on kilometreissä vain jonkin verran pidempi kuin etäisyys Helsingistä Utsjoelle.

Sotatoimet ovat saaneet aikaan lohdutonta jälkeä. Mariupolista on Venäjän pommitusten jälkeen jäänyt jäljelle vain rujot rauniot. Poismeneviin juniin tunkevat äidit lapsineen ovat tuttu näky televisiokuvissa. Tätä kirjoittaessa kotinsa on jättänyt yli neljä miljoonaa ukrainalaista, ja Suomeen pakolaisia on arvioitu tulevan jopa 80 000. Se olisi yli kaksi kertaa enemmän kuin vuoden 2015 turvapaikkakriisissä, mikä sekin oli paljon.

Kukapa olisi uskonut, että tällaista tapahtuu vuonna 2022 ja melkein meidän naapurissamme? Siksi monen suomalaisenkin mielessä on käynyt kysymys, voisiko Venäjä hyökätä myös Suomeen. Tai aikooko Venäjä käyttää Ukrainassa ydinaseita, jonka seuraukset ulottuisivat paitsi meille, myös laajemmalle Eurooppaan? 

Pelko saa ihmiset toimimaan joskus odottamattomalla tavalla. Toisin kuin koronakriisissä, sodan alkaessa hyllyiltä eivät loppuneetkaan vessapaperit vaan joditabletit. Joistakin Suomen pankkiautomaateista myös setelit. Käteiselle olisi käyttöä tilanteessa, jossa Venäjän palvelunestohyökkäyksen takia ei korteilla maksu olisikaan enää mahdollista. 

Olen käynyt Espanjan Aurinkorannikolla vuoden 2009 eurovaaleista lähtien säännöllisesti. Näinä vuosina olemme kohdanneet finanssikriisin, turvapaikkakriisin, koronapandemian ja nyt sodan Ukrainassa. Jokainen kriisi on ollut erilainen. Kun koronakriisin alussa suuri osa Etelä-Espanjassa talvet viettävästä suomalaisista halusi suunnata sinivalkoisin siivin väljempien etäisyyksien Suomeen ja mietti jopa Espanjan asuntonsa myymistä, on tilanne sodan myötä ollut jopa päinvastainen. Espanja tuntuu nyt turvallisemmalta. 

Espanjan suomalaiset arvostavat valtavasti, että saavat elää ja harrastaa vapaasti. Paljon osallistutaan yhteiseen toimintaan, ja nyt osallistumishalu on jopa vahvistunut. Vaikean asian käsittelyssä yhteinen ajatustenvaihto tuo turvaa. Usein keskustelu kääntyy päivittelyyn siitä, miksi emme ole liittyneet Naton jäseneksi, vaikka olemme Venäjän naapurimaa ja vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Tälläisia puheenaiheita oli aiemmin hyvin harvoin. Putinin mielivaltaista toimintaa yksinkertaisesti pelätään. Espanjan uutisissa on Ukrainan sotaa verrattu Suomen talvisotaan. 

Vaikka Espanjan jäsenyys Natossa tuo huomattavan suojan Venäjän toimia vastaan, on Espanjassakin pelkoa sodan muuttumisesta ydinsodaksi. Siksi ainakin jotkut ovat alkaneet tiedustella myös joditabletteja. Väestösuojien vähäisyys on ainakin Aurinkorannikolla ollut keskusteluissa. Monilla huoli kohdistuu silti eniten koto-Suomeen jääviin sukulaisiin. Suomea on alettu pitää turvattomana paljolti juuri sen vuoksi, että Suomi ei kuulu Natoon. 

Eräs kauan Espanjassa asunut tuttavani sanoi, että hänelle Suomessa asuvilta suomalaisilta tulee usein yhteydenottojen mukana ilmoitus, vaikkakin kevytmielisesti, että ”olemme tulossa heti sinne Espanjaan, jos tilanne kärjistyy”. Rahojaan jotkut ovat Suomesta jo Espanjan tileille siirtäneetkin. 

Kun eihän sitä koskaan tiedä.