Kolumni: Ennen kun julkaiset, mieti mitä, missä ja miten julkaiset

Jokaisen asiasta puhuvan tai kirjoittavan on mietittävä mitä aikoo sanoa, mikä on sanonnan muoto ja ketkä ovat viestin kuulijoita tai lukijoita. Esimerkiksi tämä teksti on kolumni, jossa kirjoittajana kerron oman mielipiteeni tai näkemykseni jostain aiheesta. Täten teksti on minun mielipiteeni ilmaisu asiasta ja eroaa toimittajan kirjoittamasta uutisesta, lehtiartikkelista tai kolumnista siten, että sen taustalla ei ole toimituksellisia yhteyksiä. Vaikka tämä onkin mielipidekirjoitus, se ei kohdallani tarkoita sitä, että mielipiteenäni esittäisin asioita, joiden taustoja ja tosiasiallisia tekijöitä en tarkistaisi tätä kirjoittaessani.
Kolumnisteiksi mediat pyytävät sellaisia ihmisiä, joilla oletetaan olevan sanottavaa kaikkia yleisesti kiinnostavista asioista ja jotka oman työnsä muutoinkin joutuvat olemaan esillä. Kohdallani asiat etenivät niin, että pian Sofia-opiston toiminnanjohtajana aloittamiseni jälkeen molemmat Aurinkorannikolla ilmestyvät lehdet kysyivät minulta, voisinko ja haluaisinko kirjoittaa heille kolumneja. Voin heti sanoa, että en olisi halunnut, mutta vastasin myöntävästi kysymykseen voisinko. Lupauduin siksi, että oman filosofiani mukaan yritys tulee kiinnostavaksi siinä toimivien ihmisten kautta. Tästä samasta syystä tunnemme Applen ja Steve Jobsin, Microsoftin ja Bill Gatesin, Metan eli Facebookin Mark Zuckerbergin tai tutummin Olé-kustannuksen ja Katia Westedahlin ja Fuengirola.fin ja Antti Pekkarisen. Toisin sanoen sillä, että itse olen julkisuudessa kolumnien kautta, en todellakaan hae julkisuutta itselleni vaan teen työtä Sofia-opiston eteen. Minulle julkisuus on vain työhöni liittyvä yksi ulottuvuus.
Kun tehdään työtä yleisön tavoittamiseksi, on muistettava, ettei kaikki julkisuus ole hyvää julkisuutta ja julkisuus voi kääntyä itseä vastaan jossain vaiheessa. Jos ei välitä siitä, kuten kaikkien tuntema Matti Nykänen, että julkisuus voi olla haitallista, sitä voi käyttää hyväksi. Matti niin tekikin ja julkisuus oli hänelle yksi tapa rahoittaa omaa elämäänsä. Jos omassa ajattelussa on vähänkin haaveita tulevaisuudessa toimia luottamustehtävässä, asiantuntijana tai yrityksen johtotehtävissä, kannattaa kuitenkin hyvin tarkkaan miettiä, mitä julkisuudessa sanoo ja missä. Nyt kun elämme digitalisaation aikaa, on meistä kaikista löydettävissä enemmän tai vähemmän tietoa tietoverkoista. Se tieto ei koskaan katoa sieltä. Ja ikävästi aika suuri osa tuosta tiedosta on julkista tietoa. Mitä enemmän olemme esillä, sitä enemmän tietoverkoista on löydettävissä meistä tietoa.
Sillä ei ole väliä, onko tieto esimerkiksi kolumnini toimituksellisessa lehdessä tai julkaisu sosiaalisessa mediassa, nämä molemmat ovat ikuisesti löydettävissä eri hakukoneiden kautta. Tästä syystä ainakin itse hyvin tarkkaan harkitsen sitä, mitä ja miten kirjoitan tekstejä, olipa ne sitten kolumneja tai julkaisuja sosiaaliseen mediaan. Tiedän tapauksia, että hyvinkin mielenkiintoiset ja ansiokkaat tehtävät ovat menneet hakijoilta ohi siksi, että heidän julkaisunsa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa ovat tulleet negatiivisesti esille. Ja voin myös yhtä lailla tunnustaa, että itse valitessani ihmisiä eri tehtäviin niin Sofia-opistolle kuin omaan yritykseeni tai muihin johtamiini organisaatioihin, tarkastan kaikkien heidän taustansa eri lähteistä jo ihan niinkin yksinkertaista välinettä kuin Google-hakua käyttäen. Sen kautta pääsee käsiksi useisiin johtolankoihin, josta henkilön historiasta on tarkastettavissa lisää.

Kirjoittaja on Sofia-opiston toiminnanjohtaja, filosofian tohtori ja talousneuvos.