Koronan kokeneet

Tammikuussa covid-19-tautiin sairastuneet Aurinkorannikon suomalaiset kertovat kokemuksestaan. Tartunnan saaneiden hoito ja seuranta vaihtelevat ja hämmentävät.

Vähäoireiset hakeutuivat yksityiselle pikatestiin

– Jos ei olisi testattu koronaa, luulisin, että olen tullut hulluksi, kertoo Hannele Salokannas, 69, puhelimitse vuoteestaan.

– Saman päivän aikana voi olla vaikka kuinka monta oiretta. Joku kestää hetken aikaa ja sitten se vaihtuu toiseen.

On keskipäivä, mutta Salokannas ja puoliso Risto Kiviranta, 76, ovat pitkällään. He ovat olleet kotikaranteenissa Fuengirolan Los Bolichesissa sijaitsevassa kodissaan siitä lähtien, kun saivat koronatesteistä positiiviset tulokset viikkoa aiemmin.

Salokankaalla oli alkuoireena pitkiä kuivia yskäkotauksia. Kivirannalla puolestaan limaista yskää.

Pienioireinen Salokannas hakeutui koronatestiin Los Bolichesissa sijaitsevaan yksityiseen lääkärikeskukseen.

– Plussaa sieltä tuli. He kehottivat, että mies tulisi kanssa, ja plussa löytyi sieltäkin.

Normaalisti julkista terveydenhoitoa käyttävä pariskunta päätti hakeutua yksityiseen testiin, koska keskus oli aivan kodin lähellä, siellä puhuttiin suomea ja testiin pääsi samana päivänä. Tuloksetkin tulivat sähköpostilla samana päivänä, kuten myös soitto, jossa neuvottiin, kuinka toimia. Heidät neuvottiin oireiden väistyttyä samalle klinikalle uuteen testiin.

Nyt heidän on oltava kotona, eikä kotiin saa päästää ketään. Ystävät hoitavat kauppa- ja pankkiasiat.

Kysyin hoitajalta, laittaisinko Facebookiin, mutta hän sanoi, että ei. Se voi aiheuttaa paniikkia, Salokannas sanoo.

– Pariskuntaa neuvottiin ottamaan yhteyttä henkilöihin, joiden kanssa he olivat jutelleet edellisen viikon aikana.

– Minulla niitä oli kolme ja Reijolla vähän enemmän, mutta kenellekään heistä ei ole ollut oireita.

Pian kotiin sulkeuduttuaan Salokannas ja Kiviranta alkoivat saada monenlaisia oireita, kuten nuhaa ja alilämpöä. Kuume heille ei ole noussut missään vaiheessa. Salokankaalla on ollut myös näköhäiriöitä.

– Pahinta on se valtava väsymys. Kun kävelee makuuhuoneesta olohuoneeseen meinaa nukahtaa välillä.

Koronatartunta ottaa henkisesti koville.

Kurjaa on se, että tuntee itsensä ja oman kotinsa spitaaliseksi, Salokannas huokaa.

– Onni on, että meitä on kaksi. Yksin tuntuisi varmasti hurjalta sairastaa.

Pariskunta on kuitenkin kiitollinen, että oireet ovat pysyneet suhteellisen lievinä.

– Jos ei muuta tule, voi sanoa, että selvisimme helpolla.

Pariskunta, joka on huolehtinut maskeista ja turvaväleistä, ei tiedä, mistä on voinut saada tartunnan.

– Emme ole todella käyneet missään paitsi kaupassa. Syyllisyyslistalla päällimmäisenä on hissi. Asumme 13. kerroksessa. Juuri luin, että virus säilyy kovissa pinnoissa, jos joku on vaikka aivastanut siellä. Sielläkin tosin painoimme nappia paperilla.

Salokannas kertoo hakeutuneensa testiin vain koska oli juuri kuullut, että monilla suomalaisilla Fuengirolassa oli todettu korona. Muuten hän olisin ajatellut, että tauti olisi vain flunssaa tai influenssaa.

Salokannas haluaakin muistuttaa:

– Pienilläkin oireilla kannattaa mennä testiin!

Hämmentäviä ohjeistuksia ja epäselvyyttä

– Aika ylimainostettu tauti tämä on, toteaa koronan juuri sairastunut Toni Huikkola, 45,puhelimitse.

Vaikka viikkoa aiemmin yksityisen puolen lääkäri katsoi Huikkolan keuhkokuvia kauhistuneena ja lähetti tämän sairaalaan, nyt mies on jo kävelyllä nauttimassa mantelipuiden kukinnasta. Keuhkokuumeeseen määrätyt antibiootit toimivat nopeasti. Nyt taudista on jäljellä vain tavallista nopeampi hengästyminen mäkeä noustessa.

– Tiinalle, jolle soitettiin seurantapuhelu, sanottiin, että jos on kolme oireetonta päivää, ei ole vaaraa tartuttaa. Uudelleen ei testata, Huikkola kertoo.

Huikkolan tapaan myös hänen puolisonsa Tiina Jokinen, 45, on jo toipunut koronasta, mutta he kummastelevat järjestelmän tapaa hoitaa koronatapauksia.

Mijasissa asuvalla pariskunnalla todettiin koronatartunta tammikuun kolmannella viikolla, vaikka Jokinen pyrki testiin jo tammikuun alussa.

– Hänellä oli hengenahdistusta ja hän olisi halunnut testiin, mutta silloin terveyskeskuslääkäri käski vain kotiin, Huikkola kertoo.

Kaksi viikkoa myöhemmin Jokinen meni flunssaoireiden vuoksi hakemaan sairaslomatodistusta, mutta tällä kertaa hän pääsikin pikatestiin. Se oli positiivinen.

Huikkolalla oli pientä kurkkukipua, joten hän hakeutui yksityiselle klinikalle koronatestiin. Sieltä tuli 15 minuutin päästä soitto positiivisesta tuloksesta, ja Huikkolaa neuvottiin ilmoittautumaan julkiseen terveyskeskukseen.

– Ei minua sinne otettu, eikä tietoja merkitty mihinkään, hän ihmettelee.

Sama epätietoisuus jatkui, kun Huikkola lähes viikon jälkeen tunsi olonsa huonontuvan ja kuumeen nousevan. Hän pohti keuhkokuumeen mahdollisuutta, muttei tiennyt mihin mennä, sillä oli kuullut, ettei Marbellassa sijaitsevaan Costa del Solin sairaalan päivystykseen oteta covid-potilaita. Selvisi, että Torremolinosin Santa Elenan sairaala ottaa koronapotilaita. Siellä minulta otettiin CT-kuvat, joiden jälkeen lääkäri sanoi huolestuneena, että pitää mennä sairaalaan. Kummassakin keuhkossa oli keuhkokuume ja oikea pahempi, Huikkola kertoo.

– En halunnut jäädä yksityiseen, joten ajoimme Marbellan sairaalaan. Ei siellä ollut mitään ruuhkaa. Ensiavussa oli alle 20 potilasta. Koronapotilaille ei ollut mitään erillistä tilaa. Kaikki sujui nopeasti.

Verikokeiden ja keuhkoröntgenien jälkeen Huikkola passitettiin kotiin, koska kunto ja happisaturaatio olivat hyvät. Mukaansa hän sai muun muassa inhalaattoreita ja viiden päivän antibioottikuurin.

Huikkolalta ei ole kyselty kontakteista tai tehty mitään seurantaa. Hän ei myöskään tiedä, mistä on tartunnan saanut.

– Koko vuoden ajan olen ajatellut, että tulisipa tauti ja saisin sairastettua sen pois. Mediapeikko ei ole minua pelotellut.

Itsestään huolehtiva mies ajatteli, että tauti voi häneen iskeä muttei luultavasti vakavasti.

– En ole keuhkoja marinoidut tupakalla enkä käytä alkoholia. Yritän syödä terveellisesti ja liikun paljon. Yritän tätä koko elämän temppeliäni vaalia, että se pysyy kunnossa ja pöpöt poissa.

Huikkola kertoo pitävänsä maskia vain poliisin, ei tartunnan takia.

– En ole pelännyt tautia, enkä pelkää vieläkään. Ymmärrän, että kahdeksankymppiselle mummulle tai papalle, jolla on jo muita sairauksia, tämä on vakava. Totta kai heitä pitää pyrkiä suojelemaan.

Niille, jotka eivät pidä itsestään huolta ja ovat siksi riskiryhmässä, Huikkolalta ei heru sympatiaa.

Suomessa on jo tilastoja, että yli 80 prosenttia teholle joutuneista on ylipainoisia. Ihmisten pitäisi jo herätä, mitä ruokaa ja juomaa vetävät kurkusta alas.

– Voi myös miettiä, toipuisivatko keuhkoni tästä, jos olisin 30 vuotta vetänyt tupakkaa.

Julkisella testaus toimi – tartuntaketjuja ei selvitetty

– Se yllätti, että nuorelle ja terveelle ihmiselle voi olla näin raju tämä tauti. Se vei täysin sänkyyn kahdeksi viikoksi, sanoo Julia Schutskoff, 26.

Schutskoff tunsi tammikuun puolen välin jälkeen flunssaoireita ja suuntasi kotikaupungissaan Fuengirolassa terveyskeskukseen.

– Se alkoi kurkkukivulla ja menin heti oireiden alettua testiin. Positiivinen se valitettavasti oli, Schutskoff kertoo.

Hän on tyytyväinen julkisen terveydenhoidon toimintaan tilanteessa. Kerrottuaan oireista terveyskeskuksessa hänet ohjattiin saman tien rakennuksen ulkopuolelle, jossa joukko muitakin odotti koronatestiä.

– Siinä pihalla odoteltiin, ja välillä joku tuli työntämään tikkua nokkaan.

Kului noin pari tuntia, kunnes oli Schutskoffin vuoro.

– Se tuli yllätyksenä, että tuloksenkin sai heti.

Schutskoff sai saman tien myös toimintaohjeet sekä kymmenen päivän sairaslomatodistuksen työnantajalle.

Häntä neuvottiin olemaan kymmenen päivää kotikaranteenissa. Kotoa saisi poistua kolmen kuumeettoman päivän jälkeen.

– Ei kyselty mitään, kenen kanssa on ollut tekemisissä tai muuta. Se ihmetytti. Suomessa ne syynätään tarkasti.

– Itse kysyin, mitä poikaystävälle käy, ja he sanoivat, että hänenkin pitää olla se kymmenen päivää karanteenissa. Niin hän olikin, vaikkei hänellä ole tullut tähän mennessä mitään oireita. Voi olla, että hän on sairastanut oireettomana.

Schutskoffin oireet olivat puolestaan moninaiset ja voimakkaat.

– Se oli paljon rajumpi, mitä odotin. Pahimmat oireet kestivät viisi päivää. Oli korkeaa kuumetta ja lihas- ja nivelsärkyjä. Makaaminenkin sattui. Sitten oli se päänsärky. Se oli paha. Lisäksi maku- ja hajuaistit olivat viikon poissa. Ne tulivat onneksi takaisin.

Lisäksi hengenahdistus yltyi niin pahaksi, että hän kävi yksityisessä sairaalassa keuhkokuvissa.

– Halusin varmistaa, että kaikki on kunnossa keuhkoissa, kun ei meinannut happea saada. Vakuutusyhtiöstä neuvottiin yksityissairaalaan Málagaan. Siellä oli kunnon laitteet.

Keuhkoista ei löydetty mitään vakavaa, mutta pientä hengenahdistusta Schutskoffin tuntee vielä kahden viikon jälkeenkin.

Hän ei ole varma, mistä tartunta tuli, mutta vaihtoehdot ovat vähissä.

– Sain sen työpaikalta tai kaupasta, koska en ole muualla kulkenut.

– Työpaikalla oli yksi toinenkin tartunta, mutta en ollut hänen kanssaan tekemisissä, olemme vain ohimennen kävelty vastakkain. Ei sitä voi tietää.

Kaiken jälkeen  Schutskoff kertoo olon olevan huolettomampi.

– Kun on sairastunut, nyt on ainakin jonkin aikaa immuniteetti. Nyt on vähän rennompi liikkua ulkona. Jotain positiivista tässäkin.

Teksti: Eeva-Maria Hooli
Kuvat: Haastateltavat