Olé-lehti 3/2020

Aivan selviä kevään merkkejä on ilmassa siitäkin huolimatta, että tätä kirjoittaessani elämme vasta hiihtoloma-aikaa. Ilmat ovat selkeästi lämmenneet, mutta sitäkin varmempi kevään merkki on ensi talvikautta varten asuntoja etsivät suomalaiset muuttolinnut.

Saan sekä henkilökohtaisia että toimitukseen lähetettyjä kyselyjä vuokra-
asunnoista ensi talvikaudeksi jopa useampia päivässä. Onko vuokra-asunnoista pulaa vai eikö tietoisuus niiden olemassaolosta leviä tarpeeksi? Suosittelen mahdollisia vuokranantajia käyttämään hyödykseen Koti Espanjassa -osiomme Asuntopörssiä. Menekkiä on takuulla.

Suomalaiset tietävät nykyään entistä paremmin, mitä talven ajaksi vuokrattavalta asunnolta odottavat. Useimman toiveet on hyvin kiteytetty sivulta 55 alkavassa jutussa, jossa toimittaja Satu Väisänen kertoo, miten itse kartoitti omat tarpeensa Espanjan kodin suhteen: koeasumalla eri asuntoja. Jos ympäristö ei ole entuudestaan tuttu, lyhyet koeasumiset eri paikoissa voivat olla erinomainen tapa testata omia tarpeita, etenkin, jos asunnon ostaminen on mielessä.

Suomalaismediat antavat ikävän usein Espanjassa asumisesta sellaisen kuvan, että täällä ei oikein tehdä muuta kuin huijataan suomalaisia ja vallataan heidän kotejaan. Asuntomarkkinat ovat kieltämättä kirjavat, mutta tuhansien suomalaisten vuokra-asujien joukosta löytyy tuskin edes prosentin verran huijatuksi tulleita. En muista yhdenkään Oléssa mainostaneen kiinteistönvälittäjän osoittautuneen huijariksi. Niin ikään mittasuhteet, jotka asunnonvaltausasia on täysin asiasta tietämättömän toimittajan ansiosta saanut, ovat täysin liioitellut. On totta, että Espanjassa laki suojelee asunnon haltijaa, mutta ei ole totta, että täällä elettäisiin kuin villissä lännessä ikään. Asunnon pitkiksi ajoiksi tyhjilleen jättäminen ei ole hyvä idea missään päin maailmaa monesta eri syystä. Riski asunnon vallatuksi tulemisesta on pienin huolenaihe – Espanjassakin.

Katia Westerdahl