Sekä vuokra-asujaa että vuokranantajaa koskevat Espanjassa monet tutustumisen arvoiset oikeudet ja velvollisuudet.
Vaikka valtaosa Espanjan vuokranantajista on liikkeellä vilpittömästi, joukosta löytyy myös mielivaltaa ja väärinkäytöksiä. Takuuvuokran aiheeton pidättäminen, asunnon heikko kunto ja vuokran kohottaminen kesken sopimuskauden ovat yleisimpiä ongelmakohtia. Asioiden selvittäminen vaikeutuu, jos vuokralainen ei tunne oikeuksiaan tai puhu espanjaa.
On tärkeää, että molemmat sopimusosapuolet ymmärtävät, mitä ovat allekirjoittamassa. Uuteen asuntoon ihastuminen voi johtaa sokaistumiseen, jonka vuoksi vuokralainen ei tutustu allekirjoittamaansa sopimukseen. Varmistuminen siitä, että kaikki on ymmärretty, kannattaa tehdä huolellisesti silloinkin, kun toinen osapuoli kiirehtii sopimuksen tekoa – tai etenkin silloin. Pulmatilanteessa on paras hakea ammattiapua.
Kummankin sopimusosapuolen on pidettävä kiinni sovitusta.
Vuokrasopimusta solmivan kannattaa lähteä liikkeelle tästä perusajatuksesta: pacta sunt servanda. Kummankin sopimusosapuolen on siis pidettävä kiinni sovitusta.
Vuokrasopimuksen keskeisin aihe on sopimuksen kohde, eli asunto. Vuokranantajan tärkein velvollisuus on pitää se asumiskelpoisessa kunnossa ja vuokralaisen hoidettava vuokranmaksu sovitulla tavalla.
Osapuolet ovat velvollisia noudattamaan kaikkia sopimuksessa mainittuja kohtia, jos ne eivät ole jonkin voimassa olevan lain, moraalin tai hyvän tavan vastaisia. Mielessä kannattaa myös pitää, että suullisesti solmittu sopimus on Espanjan lain mukaan aivan yhtä lainvoimainen kuin kirjallinen.
TEKSTI: Katia Westerdahl
KUVA: Arkisto
