Turkoosien vesien Isla de Tabarca

Kirkasvetisiä rantoja, tuoreita merenantimia ja pysähtynyttä saarielämää etsivän kannattaa hypätä veneeseen ja suunnata Costa Blancan edustalla seisovalle Tabarcan saarelle.

Välimeren aallot liplattavat veneen keulaa vasten, kun se lähestyy pientä saarta. Ensi näkemältä Isla de Tabarcan saari näyttää kivikkoiselta ja auringon kuivaksi polttamalta. Kalastajapaattien täyttämän venesataman takaa löytyy kuitenkin myös keinuvien palmupuiden kehystämiä turkoosivetisiä keitaita.

Kivikkoiset poukamarannat sekä rantatuolein varustettu päähiekkaranta ovat Tabarcan turistimagneetti. Vaikka talvisin saarella pyörii sen kuudenkymmenen asukkaan lisäksi vain kova merituuli, kesäisin siitä kuoriutuu todellinen Välimeren paratiisisaari.

Etenkin kesä-elokuussa eri puolilta Alicanten rannikkoa saapuvat veneet kuljettavat saarelle satoja päiväretkeläisiä. Moni myös vuokraa loma-asunnon tai varaa hotellin nauttiakseen saarielämästä useamman päivän ajan.

Kolmenkymmenen hehtaarin kokoisella saarella on rantojen lisäksi vain pieni sympaattinen kylä. Rappioromanttisen kylän ruutukaavassa seisovat kujat henkivät rauhaa – lähes uneliaisuutta. Sitä tukee muun muassa autojen poissaolo. Liikenteen melun sijaan korviin kantautuu lokkien kirkunaa.

Saarella rantautuva tuntee palaavansa ajassa taaksepäin. Historia onkin pitkä ja värikäs, sillä saarella ovat viihtyneet niin roomalaiset kuin berberimerirosvot.

Yhtäjaksoisesti Tabarca on ollut asuttu vasta 1700-luvun lopulta lähtien. Genovalaisten kalastajien silloin sinne perustaman kylän muuri on julistettu Espanjan kulttuuriperintökohteeksi. Samaan aikaan rakennettu, hieman rempallaan oleva Iglesia de San Pablo y San Pedro -kirkko töröttää edelleen rantaviivassa aallokon armoilla. Vastakkaista puolta saaresta hallitsee puolestaan 1800-luvun majakka.

Saaren historiaan voi tutustua myös pienessä Museo Nueva Tabarca -museossa kahden euron sisäänpääsymaksulla.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja niin on myös Tabarcalla. Sitä kutsutaan myös nimillä Isla Nueva Tabarca, Isla Plana tai Isla de San Pedro. Tabarca-nimi juontuu saarelle 1700-luvulla saaren asuttamaan tuoduista 69 genovalaisperheestä, jotka olivat olleet Tunisian Tabarka-nimisellä saarella. Isla Plana taas tarkoittaa tasaista saarta, jollainen ylimmillään 15 metriä merenpinnasta kohoava Tabarca todella on.

Luontoa – ei luksusta

Tabarca ei ole luksuspalveluja hakevan kohde. Saarelta löytyy kymmeniä ravintoloita ja hotelleja sekä majataloja, mutta tarjonta on enimmäkseen maanläheistä ja rustiikkista. Muutama tasokkain hotelli yltää kuitenkin kolmeen tähteen.

Niin suosituinta Playa de Tabarca -rantaa reunustavat ravintolat kuin kylän kujilta löytyvät tavernat keskittyvät merenantimiin. Valencian itsehallintoalueelle kuuluvalla saarella tarjoillaan myös alueelle tyypillisesti runsaasti erilaisia riisiruokia.

Paellat kala- ja äyriäislisukkeilla ovat monen paikan bravuureita. Perinteisin ja tunnetuin saaren annos caldero tabarquino on liemessä tarjoiltava kasvis-kala-riisiannos.

Tabarcan ympäristö oli Espanjan ensimmäinen merisuojelualue. Sen rannikkovesissä elää muun muassa merisiilejä, meritähtiä, mustekalalajeja ja lukuisia kalalajeja. Saaren lähellä voidaan tavata myös valekarettikilpikonnia.

Vierailija pääsee tutustumaan upeaan vedenalaiseen elämään vain vetämällä snorkkelit naamalleen. Kuivempi vaihtoehto kalojen tarkkailuun on saapuminen saarelle katamaraaneilla, joiden pohjassa on meri-ikkunat (catamaran con visión submarina).

Vaikka korkealuokkaiset palvelut puuttuvatkin, monelle saaren hidas tunnelma, rauha ja upea luonto ovat jo sinänsä todellista luksusta.

TEKSTI ja KUVAT: Eeva-Maria Hooli

Kiinnostaako Espanja? Ajantasaisin tieto Espanjassa asumisesta ja elämisestä löytyy uusimmasta Olé-lehdestä.

Tilaa Olé-lehti