Veroviranomaisten välinen kansainvälinen tiedonvaihto on nyt laajempaa kuin koskaan ennen.
Verotietojen vertailu ja eri maissa kerättyjen tietojen lähettäminen toisen maan veroviranomaisille on jo arkipäivää verovalvonnassa. Muutaman viime vuoden aikana toiminta on laajentunut täysin uudelle tasolle. Tietojenvaihtoa on tehty jo kymmeniä vuosia, mutta toiminta, lähetettävien tietojen määrä ja niiden laatu ovat jatkuvasti kasvaneet.
Veroviranomaisten välinen tietojenvaihto perustuu useisiin kansainvälisiin sopimuksiin.
Veroviranomaisten välinen tietojenvaihto perustuu useisiin kansainvälisiin sopimuksiin. Näitä ovat Euroopan unionin niin sanotut virka-apudirektiivit, eli DAC-direktiivit ja muut kansainväliset sopimukset, kuten OECD:n 1990-luvulla luoma standardi kansainvälisestä tiedonvaihdosta verotusasioissa. OECD:n standardi tietojenvaihdosta on verrattain yksinkertainen uusimpien EU-direktiivien vaatimuksiin verrattuna. Maiden välisten verosopimusten lisäksi Suomi on solminut joidenkin maiden kanssa erillisiä tiedonvaihtosopimuksia.
Finanssitilien tietoja on nyt vaihdettu kaksi vuotta, ja Euroopan unionin ensimmäiseen virka-apudirektiiviin kuuluvien viiden kategorian mukaisia tietoja vuodesta 2014 lähtien.
Nyt käsitellään vuoden 2018 verotietoja, joten tänä vuonna tietoja vaihdetaan jo viidettä kertaa.
Kansainvälinen tietojenvaihto koskettaa tavallisia kansalaisia useimmiten rajoitetun verovelvollisuuden tapauksessa. Tällainen tapaus voi tulla eteen, mikäli suomalainen asuu Espanjassa, ja hän on sinne yleisesti verovelvollinen. Jos tällaisella henkilöllä on Suomessa taloudellista toimintaa, kuten pankkitili, sijoituksia tai kiinteää omaisuutta, Suomen verottaja lähettää näistä tiedoista koosteen Espanjan veroviranomaiselle vuosittain. Järjestelmä toimii myös päinvastoin, eli jos henkilö on yleisesti verovelvollinen Suomessa ja rajoitetusti verovelvollinen Espanjassa, hän voi olla tietojenvaihdon kohteena.
TEKSTI: Jukka Laurimo
KUVA: Shutterstock
