Suurella mielipahalla ovat Kanarian suomalaiset ottaneet vastaan tiedon, jonka mukaan rovasti Seppo Heikkilä kutsutaan takaisin Suomeen. Seppo Heikkilä perheineen on ollut ulkomailla kristillisissä tehtävissä peräti 23 vuotta. Myöskään täällä Aurinkorannikolla eivät seurakuntalaiset tahdo uskoa, että Suomen kirkko menettelee näin.

Kun henkilö palkataan ulkomaille hoitamaan tiettyä tehtävää, hän tietää lähtiessään, kuinka pitkäaikaisesta sopimuksesta on kysymys. Seppo Heikkilällä viimeisen “komennuksen” määräaika oli 12 vuotta. Rovasti Heikkilä on tuntenut epävarmuutta työsuhteensa jatkumisesta määräajan jälkeen. Muutama vuosi sitten Heikkilä sai suullisen lupauksen siitä, että heidän tilanteensa voi jatkua Kanarialla muuttumattomana – kunhan Seppo käy suorittamassa vajaan vuoden mittaisen työrupeaman koti-Suomessa. Näin Heikkilät ovat luottavaisin mielin rakentaneet oleskeluaan ja tulevaisuuttaan Kanarian saarilla.

Nyt Seppo Heikkilä on kuitenkin määrätty luopumaan Kanarian saarten tehtävästä.

Se tapa millä asia on hoidettu on aika uskomaton. Eikö kirkko laisinkaan päätöksessään ota huomioon annettua lupausta ja että lähetetyllä työntekijällä on myös perhe? Päätös kotiuttamisesta ei koske pelkästään kotiutettavaa vaan koko pappilaa? Tiesittehän sen, että hiukan toista vuotta sitten perheen tytär kuoli liikenneonnettomuuden uhrina. Pahinta mitä kenellekään voi sattua, on menettää oma lapsensa. Mitä te kirkonmiehet vastaavassa tilanteessa selittäisitte aviopuolisollenne vastaukseksi, kun hän kysyy: “Miksi Jumala otti meidän tyttäremme?”. Tytär on haudattu Teneriffalle. Tiedän, että tuska Heikkilöillä on ollut suuri. Juuri kun he olivat pääsemässä uudelleen elämän alkuun, te lisäsitte tuskaa kotiuttamispäätöksellänne.

Jos Seppo Heikkilä tunsi itsensä lyödyksi tyttären kuoleman takia, niin en yhtään ihmettelisi, jos hänellä olisi nyt se tunne kuin lyötyä olisi lyöty. Vahvinkin mies voi menettää uskonsa. Toivokaamme, etteivät seuraukset ole kohtalokkaita ja että Seppo ja vaimo Pirkko jaksavat tämänkin yli.

Rovasti Heikkilällä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin palata Suomeen, sillä eihän kukaan halua menettää eläke-etujaan muutaman jäljellä olevan työvuoden takia. Hänen kohtalotoverinsa ovat ratkaisseet vastaavassa tilanteessa ongelman siirtymällä asemamaan kirkon palvelukseen. Eräs mielestään vääryyttä kärsimään joutunut on jopa nostanut oikeusprosessin kirkkoa vastaan. Tämä osoittanee, etteivät sopimukset työnantajan ja työntekijän välillä ole yksiselitteisiä.

Kun Seppo palaa Suomeen jää muu perhe Teneriffalle. Itse asiassa kirkko siis hajottaa yhden perheen. Olisiko todella ollut mahdotonta ajatella sitä vaihtoehtoa, että sopimuskautta olisi jatkettu vielä kolme vuotta, jolloin kotiutettava olisi saavuttanut varhaiseläkeiän.

Jokainen meistä erehtyy joskus. Tavallisilla ihmisillä on varaa sanoa; minä erehdyin. Saman voi tehdä kirkkokin. Huomioikaa inhimilliset tekijät ja seurakuntalaistenne toiveet.

Tietääkseni parhaillaan kerätään useita adresseja Seppo Heikkilän puolesta.

Fuengirolassa 26.02.1990

Stig Westerdahl, Aurinkorannikon ulkosuomalainen

6 Resumen
7 Avoin kirje
9 Tärkeitä uudistuksia Espanjan kauppalainsäädännössä
14 Semana Santa – Cofraden täyttymys
19 Madrid: Nuevas formas de Finlandia
22 Pohjolan luonnon kuvaaja
25 Fitur 90
26 Suomea espanjalaisille
29 Espanja, monipuolistuva kauppakumppani
32 Kutsut harvenevat kun markiisit kuolevat
34 Kulkuneuvon vienti Suomeen veroitta
37 Pääsiäinen Alhaurin el Grandessa
40 Habla español? Espanjan kieltä opiskelemaan
45 EXPO 92 Sevilla
46 Elchen taatelipalmumetsät
51 Mallorca
55 Kanarian uutisia; Teneriffalaisklubilla yli 800 suomalaista
57 Costa Blancan uutisia
59 Lääkärin palsta
60 Pedro-papin porinoita
63 Ellun pipanat
65 Ilmasto ja terveys, 2. osa
73 Costa del Solin uutisia
78 Lasten suusta
79 Palveluhakemisto