Opetusministeri Krista Kiuru on puhunut. Hänen vastauksensa kansanedustaja Pia Kauman esittämään kysymykseen Aurinkorannikon suomalaisen koulun tilanteesta on mielestäni pakin ottamista kaikessa, mika tarkoittaa kansainvälisyyttä.

Nykyisessä talousilmapiirissä on jokseenkin ymmärrettävää, että kaikkia kuluja katsotaan suurennuslasilla. On kuitenkin kuluja, joista tulevaisuudessa saatavat tuotot voivat olla moninkertaisia.

Sen sijaan, että Aurinkorannikon suomalaisen koulun valtionosuuksia leikataan, niitä pitäisi lisätä.

Jokaisella lapsella pitäisi olla mahdollisuus käydä suomalaista koulua, myös niillä, joilla ei ole Suomen kansalaisuutta. Niille lapsille, joilla ei ole mahdollisuutta saada valtionosuutta, koulunkäynti pitäisi mahdollistaa kohtuullisella lukukausimaksulla, kuten muissakin yksityiskouluissa tehdään.

Tapasin hiljattain espanjalaisrouvan, jonka puoliso on puoliksi suomalainen. Puoliso puhuu pariskunnan lapsille suomea ja into saada lapset suomalaiseen kouluun oli suuri – ja myös pettymys karvas, kun he kuulivat nykytilanteesta. Koulun pitäisi voida palvella Espanjassa pysyvästi asuvia suomalaisia, mutta myös espanjalaisia.

Tämän edullisempaa tapaa Suomella ei ole saada itseään näkyvästi, pysyvästi ja varmasti maailmankartalle. Koulun yhteyteen tulisi perustaa suomenkielinen lastentarha tai kerho, jotta 1. luokalle mennessään kaikilla lapsilla olisi riittävä kielitaito koulunkäyntiä varten.

Suomen kohdalla kansainvälistymistä ei voi koskaan liikaa korostaa. Maamme sijaitsee kaukana Euroopan näkövinkkelistä katsottuna, ja kielemmekin on vaikea oppia. Lisäksi sitä puhuu vain viisi miljoonaa ihmistä koko maailmassa. Siinä ei ole yhtään ylimääräistä, jos Suomen tulevaisuutta ajatellaan.

Miten on mahdollista, että puhutaan koulutusviennistä, jos sen parasta lippulaivaa, ulkomaalaisia kouluja, pidetään vain tiukasti Suomessa kiinni olevien perheiden ulottuvilla? Millä tavalla Suomea hyödyttää käytännössä, että Suomi-brändin takana oleva työryhmä vaikkapa luennoi maailmalla Suomen koulusysteemistä? Ei siinä ole mitään, joka Suomea hyödyttäisi, edes lyhyellä tähtäimellä. Koulutusviennin paras ase ovat nimenomaan ulkomailla sijaitsevat suomalaiset koulut.

Espanjassa pysyvästi asuvien lapsiperheiden integraatio maassa on yleensä sitä luokkaa, että he löytävät lapsilleen muitakin kuin suomalaiskouluja. Valtion pitäisi kuitenkin ajatella asiaa Suomi-kuvan kannalta: ulkomaalaiskoulut edistävät Suomi-kuvaa paremmin ja edullisemmin kuin mikään tuntemani Team Finlandin tempaus.

Katia Westerdahl

6 Pääkirjoitus: Suomalainen koulutus kaikkien ulottuville
8 Jyrki Palo: Omat juoksuhaudat
9 Ajassa mukana: Pääpuolueille tappio EU-vaaleissa, Suomen passi kallistuu ulkomailla kallistuu, Kuningasperhe jälleen kirjojen aiheena
15 Lukijan kynästä
16 Menossa mukana
18 Minkä maan ajokortilla rattiin Espanjassa?
20 EU-terveydenhoitokortti käteen Espanjasta lomaa varten
22 Nitistä lomastressi
24 Sisämaan viilentävät keitaat
28 Säkenöivä ja sydämellinen Madrid
33 Kolumni: Maahanmuuttajan lomarutiini
34 Don Quijoten synnyinkoti
36 Luonnonystävän paratiisi löytyy Huelvasta
42 Comares, kukkulan kuningatar
45 Potkua lomaan päiväretkellä
48 Moottoripyörällä Espanjan rannikon halki
53 Espanjan asuntopörssi
62 Nuori perhe tapas-kulttuurin lähettiläänä
66 Suomen kesässä espanjalaisittain
68 Kauden menú: Kesäkokkailuun raikkaita kauden makuja
70 Tapakset tutuiksi
73 Kolumni: Vanhan varassa tulevaisuuteen
74 Uusien mahdollisuuksien maa
78 Minun barrioni: Idyllisessä Torreblancassa on rantaviivaa ja vuoria
81 Papin porinat: Kesä Espanjassa
82 Espanjan kielen kotikoulu
84 Palveluhakemisto
90 Ristikko