“Minä en kyllä viitsisi asua Aurinkorannikolla, eihän siellä näe aitoa Espanjaa ollenkaan.” Tämä aina silloin tällöin kuuluva lause saa minut oitis puolustuskannalle. Ei niinkään Costa del Solin ihanuutta ylistääkseni – se on makuasia – vaan siksi, että minua kiinnostaisi kuulla, missä se todellinen, aito Espanja sitten oikeastaan on. Takapajuisissa kylissäkö, joihin on kyllä hauska automatkalla pysähtyä syömään, mutta kuka näistä aitouden haikailijosta jäisi niihin pidempään oleskelemaan. On sitä paitsi turha kuvitella, että pysyvämpi asuminen olisi Aurinkorannikollakaan etelänloman pidennettyä toisintoa – elämään löytyy muitakin ulottuvuuksia, jos vain haluaa. Rantaelämää viettää se ken tahtoo – ja ehtii, yleensä tavallinen arki on aika lailla samanlaista maasta ja paikkakunnasta riippumatta.

Tietysti on selvää, ettei ns. tavallisen espanjalaisen todellisuutta välttämättä löydä rantakadun kuppiloista tai golfkentiltä, mutta ei kannata myöskään unohtaa sitä, että turismi moninaisine oheispalveluineen on nyky-Espanjan tärkeimpiä, jollei tärkein, työllistäjä eli aika oleellinen osa monen perheen arkea. Ja matkailijoiden rinnalla Costa del Solin espanjalaiset (joita heitäkin on) elävät omaa elämäänsä, eivätkä taatusti kuvittele olevansa yhtään epäaidompia kuin serkkunsa vaikkapa Jaénissa. Maailma muuttuu, emmekä voi vaatia espanjalaisiakaan säilyttämään maataan jonkinlaisena ulkoilmamuseona vain sen takia, että ulkomaalaiset saisivat kokea aitoja fiiliksiä. Sitä paitsi kaiken turismin keskellä ovat traditiot säilyneet täällä itse asiassa yllättävänkin hyvin; eivätkö kulttuurin aitous ja vahvuus tule ilmi juuri siinä, että vanhat tavat pystytään mukauttamaan uudenlaisiin olosuhteisiin. Ainakin minun mielestäni pienet kalastajakylät ja niiden asukkaat ovat ihmeen sulavasti siirtyneet kolmessa vuosikymmenessä harppauksella muutaman aikakauden yli, menneisyyttä mitätöimättä.

Se tosin pitää kieltämättä paikkansa, että Aurinkorannikolla ulkomaalaisen on suunnattoman helppo pysytellä espanjalaisen yhteiskunnan ulkopuolella. Kaikki palvelut saa joko omalla äidinkielellä tai vähintään englanniksi. Virastokäyntejä varten löytyy tulkkeja. Alueella on suomalaisia tiedotusvälineitä, kotimaan lehdet ja tv-ohjelmat ovat koko ajan tarjolla. Juttuseuraksi löytyy helposti maanmiehiä, eikä ystävyyssuhteita tarvitse luoda suomalaisyhteisön ulkopuolelle. Välillä tuntuu, että täällä on vihdoin toteutunut suurin unelmamme: Suomi, jossa on ikuinen kesä. Enää ei lämpimässä ilmanalassa talvehtiakseen tarvitse oikeastaan kotimaasta poistuakaan. Paljon kertoo sekin, että vuosikausiakin Costa del Solilla pysyvästi asuneiden suomalaisten ja ylipäänsä ulkomaalaisten keskuudessa maan kielen hallinta on usein pikemminkin poikkeus kuin sääntö.

Jos on tilanteeseen tyytyväinen, niin mikäs siinä, kukin tavallaan. Espanjassahan kiehtoo juuri vaihtoehtojen rikkaus ja olemisen vapaus. Moni kuitenkin kaipaisi tarkempaa tutustumista uuteen asuinmaahansa, haluaisi nähdä ja kokea enemmän, syvemmin. Eikä etsimisen tarvitse välttämättä alkaa niska limassa ja vakavalla naamalla, vaan tutustumisen voi käynnistää monella tasolla. Jokainen retki avaa portteja uuteen ja herättää kysymyksen: Miksiköhän tämäkin tehdään näin? Kielen hallitseminen on tietysti A ja O, mutta tärkeintä on aito kiinnostus. Olé-lehden avulla voit aloittaa tutkimusmatkasi. Jo tämänkesäinen etelänlomakin voi olla tavallisuudesta poikkeava: lähde kiertelemään rannikkoa mereltä käsin, tutustu kulttuuritarjontaan, urheile, uskaltaudu pizzan sijaan herkuttelemaan äyriäisillä tai yllätä itsesi totaalisesti ja ilmoittaudu kahden viikon intensiiviselle kielikurssille.

Ole itse aito ja uskalla etsiä – löydät ihan varmasti ainakin uudenlaisia näkökulmia Espanjaan. Olé-lehti palaa jälleen syyskuussa kertomaan etsimisen arvoisista asioista.

Sanna Jäppinen

4 Pääkirjoitus: Etsi Espanja
6 Jyrki Palo: Lukemattomia lehtiä
8 Ajastin – mm. Ostoksen naisten kontolla, tarkka kuluttaja käy korttelikaupassa, avioeroon päädytään entistä useammin, yksinäisyys pelottaa ikääntyviä espanjalaisia ja Aurinkorannikon suomalaiseen peruskouluun uusi rehtori
14 Chiringuito – kesäkeidas
16 Löytäisinköhän minäkin swingin elämääni?
20 Tietokone ja golfbägi: Ere ja Anna-Maija Kokkosen kiireinen elämä Espanjassa
24 Hei, me veneillään!
28 Maailman kauneimmat puvut
30 “EU:n määräykset kiusaavat eläimiä”
31 Espanjalaiset taikauskoisia
32 El Grego Madridissa, Roomassa ja Ateenassa
34 Viager: elinikäinen nautintaoikeus
36 Asunnon vuokraamisen ihanuus ja kurjuus
38 Asuntopörssi
48 Yritysuutisia: Kielikoulu Bonanova
50 Tiukka asu, rento meno – kierros Benalmádenan ja Torremolinosin yössä
52 Manuela ja Eero: rakkautta ensisilmäyksellä
55 10 vuotta sitten: ¡Ole! Juhlanumero Andalusiasta
57 Pataruukin porukka jälleen koolla: luokkatoverit 60 vuoden takaa tapasivat Torremolinosissa
58 Mässäillään mariscoilla, Gastromaniaa osa 6
61 Terveys
62 Pinjatoukat: söpöjä mutta vaarallisia karvapallukoita
64 Naisenelämää Espanjassa: Kiitoksen aihetta
65 Ellun pipanat
67 Papin pakina: Sanat
68 Palveluhakemisto
74 Ristikko