Marraskuun kuudentena Suomessa liputetaan Kustaa Aadolfin eli Svenska dagenin, ruotsalaisuuden päivän kunniaksi. Suomen ruotsinkielinen väestönosa tuo silloin laajasti esille omia saavutuksiaan ja omaa kulttuuriaan.

Minua ei ollenkaan harmita, että ruotsalaisuuden kunniaksi liputetaan. Päinvastoin. Se osoittaa, miten suomenkielinen enemmistö arvostaa pientä vähemmistöä.

Sen sijaan minua harmittaa, ettei Yhdysvalloissa, Ruotsissa eikä muissakaan suurissa suomalaissiirtolaisuuden maissa liputeta suomalaisuuden päivän kunniaksi.

Mutta ennen kuin suomalaisuuden päivän kunniaksi liputtamista voi edes ehdottaa, on päätettävä, mikä päivä sopisi parhaiten tähän tarkoitukseen. Eikä se olekaan helppo tehtävä.

Kun kerran ruotsalaiset viettävät omaa päiväänsä Suomessa, miksi eivät suomalaiset Ruotsissa. Ruotsinsuomalaisia on suunnilleen yhtä paljon kuin suomenruotsalaisia. Ruotsissa onkin suomen kielen päivän juhlaa vietetty ainakin vuodesta 1982 lähtien. Nykyään päivä on Kalevalan päpivä eli virallisestikin suomalaisen kulttuurin päivä, joka suomalaisen kalenterin mukaan on 28. helmikuuta.

Voi kysyä, eikö Suomen itsenäisyyspäivä eli 6. joulukuuta sopisi parhaiten ulkomailla vietettäväksi suomalaisuuden päiväksi. Se on Suomen kalliisti ostetun vapauden ja riippumattomuuden symboli.

Mutta suurin osa ulkosuomalaisista ei ole koskaan asunut Suomessa eikä ole Suomen kansalaisia. Heille suomalaisuus ei ole yhtä kuin Suomen valtio. Siksi Suomen lippu ei ole ainoa suomalaisuuden symboli.

Yksi mahdollisuus olisi Juhannuspäivä. Silloin ainakin Suomessa asuneiden sydän herkistyy muistamaan suomalaisuuden iloisimmat ja valoisimmat puolet.

Eri maissa suomalaisuus ilmenee eri tavoin. Siksi sen esiin tuomiseen sopivat hyvin eri päivät. Oma ehdotukseni keskustelun pohjaksi on Kalevalan eli suomalaisen kulttuurin päivä 28. helmikuuta.

Kalevala on ehkä ainoa todellinen ja kestävä anti, mikä Suomella on ollut antaa maailmankirjallisuudelle. Se on suomenkielisen kulttuurin ehtymätön aarreaitta.

Edellytyksiä suomalaisuuden esiin tuomiseen eri maissa on koko ajan enemmän. Suomalaisten yhteistoiminta on kiinteämpää ja näkyvämpää. Mutta ennen kaikkea yleinen ilmapiiri maailmassa on kehittynyt suotuisammaksi kansallisille vähemmistöille.

Yhden päivän ottaminen yhteiseksi suomalaisuuden päiväksi ei ole välttämätöntä. Silti voi olla hyvä miettiä, olisiko suomalaisen siirtokunnan tai vähemmistön arvostuksen lisäämiseksi koottava voimat kerran vuodessa yhteisesiintymiseen.

Matti Häikiö, Suomi-Seura r.y:n toiminnanjohtaja

Täällä Espanjassa asuvia suomalaisia varmaan kiinnostaa tietää, että myös espanjalaiset viettävät omaa espanjalaisuuden päivää eli Día de la Hispanidad, joka on 12. lokakuuta.

7 Pääkirjoitus
9 Suomen valuuttasäännöstelyä puretaan
10 Kansainvälisen valuuttarahaston raportti Espanjasta
14 Mallorcan kuuluisin mies
18 Uudet kunnallisverot 1990
23 Espanjan vesillä
28 Arkkitehtuuri ja ympäristö
32 Hiisipainijaisen maa ja vinha kansa
35 Sinun mielipiteesi on meille arvokas
41 Veneen ostaminen
43 Costa Blanca: Merisuolan tuotanto Costa Blancan rannikolla
45 Torreviejan kuulumisia
46 Costa Blancan uutisia
48 Radio Olé aloittaa lokakuussa
50 Mallorca: Mallorcalla kuultua
53 Mallorcan palveluhakemisto
54 Pedro-papin porinoita
56 Lukijan kynästä
58 Turvallisuus – ostettavissa oleva hyödyke
60 Costa del Sol: Costa del Solin uutisia
67 Lasten suusta
68 Palveluhakemisto