Kuluneena keväänä ja kesänä on Andalusiassa käyty vilkasta keskustelua siitä, kuka päättää, missä koulussa kenenkin lapset opiskelevat. Tämän Olé-lehden sisäsivulla olevasta artikkelista käy ilmi että, Espanjassa luotetaan edelleen yksityisiin opinahjoihin. Andalusian maakuntahallitus eli Junta de Andalucía on kuitenkin päättänyt, että heidän kustantamansa, useilla paikkakunnilla puolityhjinä seisovat valtion koulut on hyödynnettävä – hinnalla millä hyvänsä.

Tällä kertaa hinnan maksavat lapset, heidän vanhempansa veronmaksajat sekä muut veronmaksajat. Junta de Andalucía ei halua enää kannattaa yksityisiä kouluja valtion tuella. Olemassaolevat koulut säilytetään, mutta niiden elämä tehdään kaikella tavalla hankalaksi. Oppilasmääriä vähennetään, ja opettajien palkat ovat huomattavasti pienemmät kuin kunnan koulujen. Nurinkurista asiassa on se, että oppilaskohtainen hinta yleisessä koulussa on 248.919,- ptas, valtion tukemassa yksityiskoulussa taas 167.670,- ptas. Junta de Andalucían PSOE-päättäjät puhuvat julkisuudessa suu vaahdossa yleisten koulujen puolesta, mutta kouluttavat omat lapsensa yksityisesti. Ennen lukuvuoden 99/00 alkua uhkaava yleisten koulujen opettajien lakko purettiin, kun Manuel Pezzi, maakuntahallituksen opetusneuvos, suostui opettajien vaatimuksiin. Syyskuun lopulla uhkasi kuitenkin vielä valtion tukemien yksityiskoulujen opettajien lakko, sillä samainen Pezzi oli kylmän rauhallisesti ilmoittanut, ettei tule suostumaan opettajien vaatimuksiin. Valtion koulujen opettajat ovat valtion virkamiehiä, ja heidän työviikkonsa on jopa kymmenen tuntia lyhyempi kuin yksityiskoulujen virkaveljien. Epäoikeudenmukaisuus on saanut opettajat ja oppilaiden vanhemmat liikkeelle, ja moni kyselee itseltään, mitä tapahtui demokraattisille sosiallisteille. Valitukset kaikuvat kuitenkin kuuroille korville, kuten myös järkeilyt siitä, että jos yksityiskoulujen tukeminen on Junta de Andalucíalle edullisempi vaihtoehto ja lisäksi miellyttää suurta osaa kansasta, missä on vika? Puristaako kenkä nyt vain siitä, että tuli sanottua?

Katia Westerdahl

4 Pääkirjoitus: Lukukausi alkoi kuohuten
6 Jyrki Palo: Espanjalaiset nimet
8 Ajastin – mm. Jaakko Ahvenainen, eläkkeeltä taidemaalariksi – Velázquez ja Sevilla-näyttely – Suomen Madridin instituutissa tapahtuu – Ranskasta vettä Barcelonaan – Ensimmäinen kuuloimplantti – Torremolinosin olympia-allas täytti vuoden – Kallista sähköä – Kesä laittomien siirtolaisten aikaa – Turistitaksilla Sevilla tutuksi – Mitä asianajo maksaa – Espanjalaiset voivat valita lapsensa sukunimen – Eläkkeet nousevat – Espanjalaiset elävät mielestään hyvin.
16 Cardonan Paradorissa kummittelee, fantasma huoneessa 712
20 Espanjassa talvehtiva pärjää; Tervetuloa muuttolinnut
21 Residensiakortin muoto muuttuu
23 Espanjan verouudistus osa 2
26 Espanjan koululaitoksessa yksityiskoulut ovat edelleen kovassa kurssissa
28 Suomalainen peruskoulu sai uuden johtajaopettajan
29 Kotiapulaisen palkkaaminen
30 Espanjalaisperhe Suomen maisemissa
34 Julimanía huumaannutti kesäisen Espanjan
36 Sotakirjeenvaihtaja Hemingway tapasi myös suomalaisia taiteilijoita
37 Hemingwayn näyttely kiertää Espanjaa
39 Autouutisia; Käytettynä Suomeen vietävien autojen verotus muhii vielä – Ajoneuvojen polttoainemaksu – Espanjan residentti ja Floridan kilvet
42 Lukijan kynästä: Espanjan serpentiineillä
43 Asuntopörssi
58 “Proteiinia herkkusuille mustissa kuorissa”, Gastromaniaa osa 7
60 Kissat ja raskaana olevat naiset!
62 Kolmattakymmentä nuorta judokaa Espanjassa
65 Yritysuutisia; Kirjakauppa Hemingway laajentaa – Uudet yrittäjät Meri-Mar’iin
66 Terveys; Välimeren ruokavalio – Gynekologit vastaavat
68 Olé kymmenen vuotta sitten: Paratiisi ja sen kaupunki
69 “EU kieltää rautalangan kukkien sidonnassa”
70 Kirjavinkki: Välimeren puutarhuri
72 Naisenelämää Espanjassa: Paratiisin varjoisampi puoli
73 Ellun pipanat
74 Papin palsta: Aika
75 Lukijan kynästä: Matkalla kotimaahan
76 Palveluhakemisto
82 Ristikko